Sotilaslauluja "vanhan väen" ajoilta

 

Maantie on kova kävellä

 

Maantie on kova kävellä
ja kivääri on raskas kantaa,
sun valvarivei, sun valvarivei
ja kivääri on raskas kantaa.

Kun ei tiedä, kenellekkä
sydämensä antaa,
sun valvarivei, sun valvarivei
sydämensä antaa.

Pojat kun viedään kenraalin eteen,
niin ei saa olla jäässä,
sun valvarivei, sun valvarivei
niin ei saa olla jäässä.

Vaan kivääri kirkas olalla
ja pajunetti päässä,
sun valvarivei, sun valvarivei
ja pajunetti päässä.

Lääkäri käänsi ja välskäri väänsi
ja poika oli kelvollinen,
sun valvarivei, sun valvarivei
ja poika oli kelvollinen.

Pojasta tehtiin kruunun joukkoon
asevelvollinen,
sun valvarivei, sun valvarivei
asevelvollinen.

Eikä ne tiedä siviilit
sen sotapojan taksaa,
sun valvarivei, sun valvarivei
sen sotapojan taksaa.

Sotapoika se tyttöjen silmissä
kymmentä muuta vastaa,
sun valvarivei, sun valvarivei
kymmentä muuta vastaa.

 

 

Vanha sotilaslaulu

Kivääri kirkas kuin aurinko,
jota kantekin olallani,
sun valvarivei, sun valvari vei,
jota kantelin olallani.

Tyttö oli nätti kuin västäräkki,
joka käveli rinnallani,
sun valvari vei, sun valvarivei,
joka käveli rinnallani.

Keisari ottaa Suomen poikii,
vaikkei saa kuin kaksi.
Ja keisari sanoo Suomen poikii
tarkka-ampujiksi.

Kaikissa puissa lintu laulaa,
petäjissä käki.
Voi kun tuo on onnetonta
vakinainen väki.

Sotamies se sinikaulus
marssii panelilla.
Välist istuu puistonpenkil
hienohelma rinnal.

Engelsmanni laivastansa
katsoo kiikarilla,
vieläks marssii Suomen pojat
linnan panelilla.

Viaporin vallin päällä
kiiluu kirkas tähti.
Tytöt itkuun paiskasiit,
kun pojat poies lähti.

Pari vuotta hellujain vielä
halaella soppii.
Vasta vuuella kolmannella
männää sotaoppii.

Ei niitä poikia sottaan viijä,
vähän opetettaa.
Kolmeksi vuodeksi nuorelta tytöltä
rakkaus lopetettaa.

Voi tuota köyhää Suomen ruunuu,
kun poikia rasittaapi.
Kivikattuu kävelyttää
ja välil patistaapi.

 

Suomalaiset tarkkampujat

Me sitä ollaan suomalaiset tarkka-ampujat,
sotaopin harjoittajat aivan ankarat.
Sun sumfati rallallalei
sun sumfati-rallalalei!
Ja sotaopin harjoittajat aivan ankarat.

Vaikkei meitä varustettu rautahaarniskall´,
niin kivääri on turvamme ja luontomm´ leijonan.
Sun sumfati rallallalei
sun sumfati-rallalalei!
Ja kivääri on turvamme ja luontomm´leijonan.

Sitä ovat esi-isät ennen kantaneet
ja henkensäkin maamme kalliin eestä antaneet.
Sun sumfati rallallalei
sun sumfati-rallalalei!
Ja henkensäkin maamme kalliin eestä antaneet.

Kun me kerran kuolemme ja meidät haudataan,
niin sotatorvell soitetaan ja haudall´ ammutaan.
Sun sumfati rallallalei
sun sumfati-rallalalei!
Ja sotatorvell soitetaan ja haudall´ ammutaan.