Venäjän suurimmat asetehtaat 

Tula  (Keisarillinen Tulan Asetehdas)   

Tula lienee perustettu jo 1100-1200 luvulla Upa-joen varrelle.

Ensimmäisiä aseita Tulassa valmistutti hollantilainen Franz Marcellus vuonna 1632. Helmikuussa 1712 Pietari Suuren säädöksellä ja Gregor Iwanowitsh Wolkonskijin lahjoituksen turvin valtiollinen tehdas perustettiin johtajanaan Batistechev.  Työntekijöitä oli lähes 3000, osa tehtaassa osa alihankinnassa. Pääpaino oli alusta alkaen sotilasaseissa, mutta myös yksityistilauksia valmistettiin. Ulkomailta hankittiin tuotannon kehittämiseksi ulkomaisia osaajia. Vähitellen aseseppien taidot alkoivat periytyä isiltä pojille. Tunnettuja seppiä olivat esimerkiksi Leonttiv, Ljalin, Polin. Vähitellen käsityön taito ja laatu saavuttivat erittäin korkean laatutason. Esimerkit oli usein saatu ulkomailta. Kaukaasiasta ja Krimiltä saatiin lisäksi materiaalia ja damastitaottuja piippuja.

!800-luvun tunnetuimpiin aseseppiin ja kaivertajiin lukeutui Goltjakovien suku, joista tunnetuin oli Nikolai Ivanovits Goltjakov.  Tulassa valmistettiin esimerkiksi loistokkaita  Colt-revolverin jäljennöksiä.

1880-luvulla työntekijämäärä vaihteli kolmen ja  viidentuhannen välillä nousten 1890-luvulla vieläkin suuremmaksi. Berdan kivääreitä valmistui  tällöin vuodessa 75000-16000 kappaletta.

Tulan kuuluisien aseseppien töistä on tullut Venäläisen ammattitaidon esimerkki.

Massatuotannon ohella kehittyi Tulassa loistavien aseseppien ja kaivertajien joukko. 1800-luvun maineikkaita seppiä olivat esimerkiksi  Goltyakovy-veljesten tuotanto, N . Zakhava, Mikhail Burdykin ja Alexei Babyakin ja muu ovat esimerkkinä korkeatasoisesta asesepäntaidoista.

Ishevsk    (Izhevsk)

Ishevsk on venäläinen kaupunki Ural-vuorten kupeessa. Vuonna 1760 venäläinen kreivi Schuwalow perusti sinne rautasulaton, jonka tuotanto meni pääosin tykkien ja aseiden valmistukseen. Varsinainen valtiollinen asetehdas Ishevskiin perustettiin kuitenkin heinäkuussa 1807. Napoleonin hyökkäyksen uhka loi tarvetta löytää strategisesti turvallisemman sijainnin asetehtaalle, kuin mitä Tulan ja Sestrorevskin tehtaat edustivat.
Lisäksi Ishevs oli lähellä malmilähteitä.

Vuodesta 1825 Ishevsk olikin nykyaikaisin ja tehokkain asetuotantolaitos Venäjällä. Vuodesta 1807 vuoteen 1907 valmistuikin Ishevskin tehtaalta yli 4 miljoonaa kivääriä. Työntekijät joutuivat sitoutumaan tehtaan tuotantoon yleensä 25 vuoden ajaksi.

1900-luvun alussa konekantaa uusittiin nykyaikaisilla Ranskasta ja Sveitsistä hankituilla koneilla, joita oli noin 3000. Tuotanto ylsi 1800-luvun lopussa noin 600:n kivääriin päivässä. Komponentteja valmistettiin myös Tulan ja Sestroretskin asetehtaille.

Sestroretsk  (Siestarjoki)   

Siestarjoki (Сестрорецк, Sestroretsk) on pieni kylpyläkaupunki Kronstadtin lahden pohjoisrannalla Siestarjoen suulla Venäjällä, 35 km Pietarista luoteeseen . Asukkaita on n. 30 000 (vuonna 2000). Hallinnollisesti Sestroretsk on osa Pietarin kaupunkia.

Ensimmäinen maininta löytyy ruotsalaisesta kronikasta vuodelta 1643. vuonna 1703 käydään alueella vielä taisteluita Venäjän ja Ruotsi-Suomen välillä. Pietari Suuri lähettää vuonna 1710 virkamiesjoukon tutkimaan aluetta. Pietari rakennuttaa alueelle padon, sataman ja kaksikerroksisen asunnon kesäpalatsiksi.1721 aloitetaan Sestroretskin asetehtaan rakennustyöt. Asetehtaan lisäksi rakennetaan alueelle kirkko.

27.1.1724 Pietari Suuri osallistuu valtiollisen asetehtaan avajaisiin. Tunnetuimmat Sestroretskin asetehtaan mallit ovat Berdan ja Mosin Nagant malli 1891.

Zlatoust  (terä ja miekkatehdas)

Zlatoust asetehtaan ensimmäisiä taiteilijoita ja asevalmistajia olivat Solingenin tehtailta - Wilhem Nikolay (isä) ja Wilhem Ludwig (poika) Schaff, joka saapui Venäjälle joulukuussa  1815. Vuoteen 1817 asti, he olivat ainutlaatuisia mestareja terien etsauksessa  ja kultaamisessa  Zlatoustin tehtaassa.

Hintojen nousu ja talouspula aiheutti sen, että Venäjä tuli osin riippuvaiseksi ulkomaalaisesta osaamisesta ja käsityötaidosta.  Zlatoustin sijainti Uralsilla mahdollisti hyvän malmien ja raudan saatavuuden. Kustannukset saatiin myös pieniksi edullisen työvoiman ansiosta. Joet tarjosivat edullisen reitin kuljetuksille.

Solingenista ja Klingenthalista palkattiin ulkomaisia mestareita ja asiantuntijoita teräksen käsittelemiseen. Samoin terien koristamiseen, taontaan ja kiillottamiseen.

Zlatoustin "oppipojat" omaksuivat nopeasti taidot terien kaiverruksista ja koristuksista. Vuodesta 1818 lähtien aseet koristeltiinkin venäläisten mestareiden toimesta. Zlatoustin tehdas loi oman yksilöllisen tyylinsä kylmien teräaseiden tuotannossa. Ivan Bushuev kohosi erääksi kärkipään huippukaivertajaksi ja teränkoristajaksi Zlatoustilla. Bushuevin patsas on nykyisin Zlatoustissa. Muita huippukaivertajia olivat: Efin Bushuev, Teleshnikov, Lepeshkov, Ivan Bojarshinov...

Paul Petrovich Anosov oli Zlatoustin tehtaan ensimmäinen suuri johtaja, joka hankki paljon tilauksia koristelluista ja kaiverretuista aseista. Hän otti myös tuotantoon terien damaskoinnin.

Zlatoust teräskaiverrus sai maailman suosion vuonna 1829 ja seuraavia vuosia, tuloksena osallistumisesta teollisiin näyttelyihin. 1900-luvun alussa koristeellisten aseiden kysyntä heikkeni ja aiheutti koristetuotannon keskeytymiseen vuonna 1909.

Vuonna 1919 tehdas aloitti kylmien aseiden valmistuksen Punaiselle Armeijalle. Sisällissodan taistelut keskeyttivät tehtaan tuotannon vuonna 1919. Neuvostoliitto elvytti myöhemmin teollista tuotantoa, mutta menneiden aikojen loisto oli jäänyt taakse, kuten miekkojenkin merkitys sotanäyttämöillä.

Vuonna 2003 tehdas sai palkintoja loistavista tikareistaan, joten tarina kuitenkin jatkuu...

 

Näiden lisäksi venäjällä oli koko joukko muitakin pienempiä asetehtaita ja verstaita, joissa valmistettiin aseita. Tällaisia tehtaita olivat esimerkiksi: Putilov, Nobel, Vinogradov...

Myös ulkomaisia tehtaita käytettiin hyvin runsaasti. Isoja asetilauksia tehtiin mm. seuraavilta asevalmistajilta: Colt, Winchester, Smith & Wesson, Remington, Westinghouse, Chatellerault, DWM, FN, Mauser, Ludwig Loeve, Birmingham, Meinhardt, Koishikawa, Tanner & Co, jne.

Myös teräaseita (lähinnä miekan teriä) tuotettiin venäläisten tehtaiden lisäksi huomattavasti ulkomailta. Suurimmat hankinnat tehtiin Solingenin alueen eri teräasetehtaista Saksassa, Toledon tehtailta Espanjasta, jne.

Venäläisiä ja ulkomaalaisia tehtaan leimauksia:

Suomalaisia venäläisten asetehtaiden johdossa

Standertskjöld, Carl Arvid Mauritz

Standertskjöld komennettiin aliluutnanttina palvelukseen Tulan asetehtaalle vuonna 1853. tämän jälkeen hänet määrättiin alikapteenina 1858 Iževskin asetehtaan johtajan apulaiseksi. Hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1860 ja everstinä  Standertskjöld siirrettiin 26.3.1864 Tulan asetehtaan johtajan apulaiseksi ja 7.2.1867 takaisin Iževskin asetehtaan johtajan apulaiseksi. Hän sai eron sotapalveluksesta kenraalimajurina 14.9.1872.

 

Standertskjöld, Carl August

Carl August Standertskjöld otettiin oppilaaksi Suomen kadettikouluun Haminaan 1829. Vänrikkinä hänet määrättiin palvelukseen Henkivartioväen 2. tykistöprikaatiin 22.1.1834. Vuosina 1837 - 1845 hän osallistui sotatoimiin Kaukasian vuoristokansoja vastaan. Standertskjöld  määrättiin kapteenina 20.3.1847 Tulan kivääritehtaan johtajan apulaiseksi. Vuonna1855 hänet ylennettiin  kenraalimajuriksi.

Standertskjöld määrättiin 18.12.1857 Iževskin kivääritehtaan johtajaksi ja Tulan kivääritehtaan johtajaksi 3.3.1858. Hän sai 26.3.1864 vuokraoikeudet Tulan asetehtaaseen pysytettynä kenttätykistössä, ja hänet ylennettiin 28.4.1867 kenraaliluutnantiksi. Standertskjöld luovutti 9.8.1870 Tulan asetehtaan vuokraoikeudet, ja hänet nimitettiin 1.9.1871 Venäjän kaikkien kivääri- ja ammustehtaiden ylitarkastajaksi. Standertskjöld korotettiin vapaaherraksi 20.11.1874. Standertskjöld sai eron ase- ja ammustehtaiden ylitarkastajan virasta 12.1.1880, jolloin hänet määrättiin Venäjän armeijan tykistön päähallinnon tykistökomitean aseosaston varajäseneksi.

Standertskjöld, Hugo Robert

Hugo Standertskjöld syntyi suomalaisperäisen aatelisperheeseen  Vanantaan kartanoon. 20 vuotiaana hänestä tuli tykistöupseeri ja melko nopeasti (1866) hänen komennettiin Tulan kivääritehtaaseen Venäjälle, jossa hän vastasi tehtaan teknisestä valmistuksesta. Tämä asetehtailu oli jo suvussa, sillä hänen setänsä Carl August Standertskjöld toimi sekä Izhevskin että Tulan asetehtaiden päällikkönä ja vuokraajana.

Ludvig Nobelin suosituksesta hän siirtyi 1872 Izhevskin kivääritehtaaseen, jota hän johti venäläis-turkkilaisen sodan aika, jolloin kiväärien kysyntä Venäjällä oli huipussaan. Vuonna 1880 johtajana toiminut Standertskjöld vuokarasi tehtaan itselleen Venäjän valtiolta. Tehtaassa toteutettiin huomattavia tuotannon parannuksia ja investointeja. Hän jopa myi Suomen vakinaiselle armeijalle sen tarvitsemat kiväärit edulliseen hintaan. Sen lisäksi, että hän hankki suuren henkilökohtaisen omaisuuden sai hän tällä kiväärikaupalla myös luotua hyvät suhteet maamme päätöksentekijöihin. Vuonna 1883 Hugo Standertskjöld osti Karlbergin tilan kesäasunnokseen. Talvisin hän asusteli kaupunkipalatsissaan Helsingin Esplanadilla, nykyisen Presidentinlinnan vieressä. Hän hankki myös omistukseensa useita muitakin tiloja mm. Katajiston kartanon.

Vuonna 1884 eversti Standertskjöld lopetti toimintansa asetehtailijana ja erosi armeijasta. Kuitenkin hän jatkoi vielä Venäjällä aseiden parissa, sillä osan kertyneestä varallisuudestaan hän oli sijoittanut Tulan ammustehtaaseen. Koska tehdas oli huonosti hoidettu, piti Standertskjöldin ottaa tehdas omavastuiseen hoitoonsa ja siten jäädä Venäjälle vielä pitkäksi aikaa.

Sulje ikkuna