Kasakoista...
Atamaani Bohdan johdolla muodostettiin 1649 itsenäinen Ukrainan kasasakkavaltio, mutta 1654 kasakat joutuivat tunnustamaan Venäjän yliherruuden. Venäjän suuret kapinaliikkeet 1600- ja 1700-luvulla olivat kasakoiden aikaansaamia. Kuuluisia kapinajohtajia olivat: Pugatsjovis, Stenka Razin ja Kondrati Bulavin (1660-1708, Donin kasakka). Myöhemmin kasakat toimivat myös eräänlaisina poliisivoimina Venäjään liitetyillä alueilla, muun muassa Suomessa. Ensimmäisessä maailmansodassa kasakka-armeijoiden vahvuus oli 300.000 miestä. Sisällissodassa 1918-1920 kasakoiden enemmistö taisteli bolshevikkeja vastaan. Sodan jälkeen kasakoiden sotilaalliset yksiköt hajotettiin.
Kasakka oli vapauden symboli. Vieraalla maalla palkkasotilaina palvelleet kasakat eivät koskaan tieten tahtoen surmanneet tai haavoittaneet vastapuolen taistelevaa kasakkaa ja jokaisella kasakalla oli aina mukanaan kourallinen kotiseudun multaa. Venäjän sana kozaki (alun perin turkkilainen sana) tarkoittaa vapaata miestä, kuljeskelevaa työläistä tai rosvoa, joka ei ollut sidoksissa maahan. "Ei ollut sitä ammattia, jota kasakka ei olisi taitanut, hän osasi keittää viinaa, rakentaa ajopelejä, valmistaa ruutia, tehdä sepäntöitä ja harjoittaa viilarin ammattia, ja lisäksi huvitella hurjasti, juoda ja elämöidä, niin kuin vain venäläinen osaa kaikki se luonnistui häneltä."
Ukrainassa (Donin laakso) kasakoita sanottiin zaporogeiksi omalaatuisen Dnjeprin putouksilla olleen kasakka-armeijan asuinpaikan mukaan . Kasakkayhteisöt määrittivät hyvin merkittävästi elämää Ukrainassa ja Kuban-joen maisemissa. Zaporogikasakat muodostivat hetmanin (päällikön) johtaman sotilaallisen veljeskunnan, joka sovelsi karkeaa ja mutkatonta "demokratiaa". Jokainen riittävän toverillinen ja taistelunhaluinen mies oli tervetullut yhteisöön, ja zaporogeista kehittyikin eräänlainen "muukalaislegioona", jonka jäsenistä moni oli paennut Moskovan ruhtinaskunnasta, tataarien kaanikunnista tai Puolasta. 1600-luvun alussa heidän ainoa luja yhdyssiteensä Venäjään oli ortodoksinen usko.
Ukrainan kasakat taistelivat jokaista kansakuntaa vastaan, joka yritti alistaa heidät. He taistelivat kuolemaa halveksien niin puolalaisia ja venäläisiä vastaan kuin tataarien ja turkkilaistenkin rivejä päin. 1700-luvulla he taistelivat ruotsalaisten puolella Venäjää vastaan, myöhemmin osa päätti asettua mieluummin Ottomaanien valtakuntaan kuin joutua Venäjän aatelisten maaorjiksi.
Vuoristolaisista tulee Venäjän alamaisia
Venäjän vaikutus Kaukasiassa alkoi jo 1500-luvulla Iivana IV:n perustettua
Tarkin 1559, missä ensimmäinen kasakka-armeija oli sijoitettuna 1587. Myöhemmin
alue kuului Krimin kaanikuntaan, joka liitettiin Venäjään 1783. Venäläiset
saapuivat Kaukasian alueelle Katariina Suuren aikana, jolloin Aleksandr Suvorov
ja ruhtinas Grigori Potjomkin johtivat sotaretkiä syvälle Kaukasiaan. Kenraali
Aleksei Jermolov perusti sarjan linnoituksia ns. Kaukasian linjalle turvaamaan
Venäjän etupiiriä Osmanien valtakuntaa vastaan. Tšetšeeniheimojen vastarintaa
johti 1834 imaamin arvonimen ottanut kansallissankari Šamil, joka loi
ensimmäisen valtiomuodostelman alueelle. Hänet vangittiin ja karkotettiin 1859,
jolloin Tšetšenia lasketaan liitetyksi Venäjän keisarikuntaan. Sodan myötä jopa
500 000 kaukasialaista karkotettiin Turkkiin ja Lähi-itään, ja tilalle muutti
armenialaisia ja kasakoita
Kasakat ovat alkuperältään lähinnä sortoa paenneiden venäläistalonpoikien jälkeläisiä. Talonpoikien pako etelään saattoi alkaa jo 1200-luvulla Kultaisen Ordan (mongolien perustama, nykyisen Venäjän, Ukrainan ja Kazakstanin alueella sijainnut keskiaikainen valtio) aikana ja jatkui myöhemmin Venäjän maaorjuuden edetessä. Kasakoihin liittyi myöhemmin myös muitakin etnisiä ryhmiä pienemmissä määrin (esimerkiksi tataareita ja kalmukkeja).Koska kasakoihin oli mahdollista liittyä lähes kuka tahansa jumalaan uskova mies, heidän etninen koostumuksensa oli kirjava, mutta se säilyi pääosin venäläisenä sulauttaen joukkoonsa muut ryhmät.
Kuvan kasakat Saksan armeijan tunnuksin, toinen on palkittu
I-luokan rautaristillä.
Kasakat olivat hyödyllisinä puskurina Aasian kansoja vastaan ja saivat tämän takia erivapauksia. Vuodesta 1776 heitä palveli myös Venäjän vakinaisessa armeijassa. Kasakoilla oli aikanaan suuri merkitys uudisasuttajina Venäjän laajentuessa Siperiaan ja Kaukoitään. 1900-luvulla kasakoilla ei enää ollut tällaista käyttöä ja vallankumouksen jälkeen heidän erivapautensa kumottiin. Stalin vainosi kasakoita ankarasti. Niinpä 20 000 kasakkaa liittyi toisessa maailmansodassa saksalaisten puolelle. Tämä tiesi lisää kostotoimia Saksan jouduttua tappiolle.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kansallistunne on noussut jälleen kasakkayhteisössä, jotka hiljan sopivat Amurin kasakka-armeijan henkiin herättämisestä. Kasakat ovat melko näkyvästi esillä Venäjän kansallisia ja ortodoksisia arvoja korostavissa poliittisissa liikkeissä.
Venäjän noustua uudelleen jaloilleen, on kasakkaperinnettä alettu vaalia jossakin määrin uudelleen.
