Venäjällä oli erikoisuutena kunniamiekkoja, joita annettiin kunniamerkkien asemesta. Pyhän Annan ja Pyhän Yrjön ritarikunnan tunnukset tulivat kysymykseen tällaisen kunniamiekan yhteydessä.

Ensimmäiset "kultaiset miekat" (vuodesta 1913 lähtien Yrjön miekat) annettiin jo Katariina II hallituskaudella sotapäälliköille (Suvorov, Potemkin ja Rumjantsev). Miekat olivat korkealaatuisia, kultakahvaisia ja jalokivin koristeltuja. Jakoperusteet kuitenkin muuttuivat vuosien saatossa niin, että kulta- tai kullattukahvaisia miekkoja voitiin myöntää myöskin tavallisille upseereille. Jalokivin koristeltuina tällaisen kunniamiekan ansaitseminen edellytti kuitenkin kenraalikuntaan kuulumista ja voittoja suurissa taisteluissa. Pyhän Yrjön kunniamiekat myönnettiinkin  ainoastaan sodassa osoitetusta urhoollisuudesta.

Pyhän Annan kunniamiekan saattoi sodassa osoitetun urheuden lisäksi ansaita myös siviiliansioista. Virka-ansioista myönnettyyn miekkaan ei kuitenkaan ollut lupa kaivertaa väistimen kaareen sanaa "urheudesta", eikä käyttää miekan tupsussa ritarikunnan tunnusväriä. Annan risti oli pienoiskoossa kiinnitettynä yleensä miekan kahvan ponteen.

Sodassa kunnostautunut upseeri saattoi ansaita myös taistelussa miekkaansa urhoollisuudesta ensin Pyhän Annan tunnusmerkit ja uran edetessä saavuttaa sodassa uudelleen urhoollisuudesta Pyhän Yrjön tunnukset. Tällöin miekassa oli urhoollisuutta osoittavan tekstin lisäksi sekä Pyhän Annan risti ja kultamiekan kourain (ja vuodesta 1913 lähtien lisäksi Yrjön risti).

© www.eskoff.net