Kunniamerkkien keskinäinen järjestys tsaari Nikolai II aikana:
      1. Pyhän Andreaksen kunniamerkki briljanttikoristein
      2. Pyhän Andreaksen kunniamerkki
      3. Pyhän Vladimirin I lk kunniamerkki
      4. Pyhän Aleksanteri Nevskin kunniamerkki briljanttikoristein    Kaartin ulaanirykmentin jetonista (P Karle)
      5. Pyhän Aleksanteri Nevskin kunniamerkki
      6. Valkoisen Kotkan kunniamerkki
      7. Pyhän Vladimirin II lk kunniamerkki
      8. Pyhän Annan I lk kunniamerkki
      9. Pyhän Stanislauksen I lk kunniamerkki
      10. Pyhän Vladimirin III lk kunniamerkki
      11. Pyhän Vladimirin IV lk kunniamerkki
      12. Pyhän Annan II lk kunniamerkki
      13. Pyhän Stanislauksen II lk kunniamerkki
      14. Pyhän Annan III lk kunniamerkki
      15. Pyhän Stanislauksen III lk kunniamerkki

Pyhän Annan kunniamerkistä oli myös IV luokka, jota kannettiin miekassa. Pyhän Yrjön- (neljä luokkaa sekä kunniamiekassa kannettava) ja Pyhän Katariinan ritarikuntien (kaksi luokkaa) jako oli riippumatonta muista ritarikunnista. Useimmat kunniamerkit voitiin myöntää upseereille sota-ajan ansioista myös miekoin varustettuna. Tällöin miekoin myönnetty tunnus katsottiin korkeampiarvoiseksi.

Listassa olevien briljantein koristeltujen kunniamerkkien lisäksi on jonkun verran jaettu ulkomaalaisille (esimerkiksi valtiovierailuilla) Pyhän Annan, Pyhän Stanislauksen ja Valkoisen Kotkan merkkejä timantein koristeltuina.

Kunniamerkkien jako luokkiin 1900-luvun alussa.

 

Ritarikunta

luokat

Pyhän Andreaksen

I**

Pyhän Katariinan

I-II

Pyhän Aleksanteri Nevskin

I**

Pyhän Vladimirin

I-IV

Pyhän Yrjön

I-IV*

Valkoisen Kotkan

I

Pyhän Annan

I-III*

Pyhän Stanislauksen

I-III

 

*Lisäksi oli Pyhän Yrjön- ja Pyhän Annan ritarikunnissa yksi lisäluokka, jota tunnusta kannettiin miekan kahvaan kiinnitettynä. Tällöin puhuttiin Pyhän Yrjön ritarikunnan yhteydessä Yrjön miekasta tai kultamiekasta ja Pyhän Annan ritarikunnan yhteydessä Annan miekasta. Nämä miekkaan kiinnitettävät tunnukset myönnettiin yleensä upseereille sodassa osoitetusta urhoollisuudesta. Miekan väistimeen lisättiin tällöin teksti -urhoollisuudesta- ja ritarikunnan tunnusvärit vaihdettiin miekan tupsunauhaan eli portopéhen. Kultamiekassa/Yrjönmiekassa lisäksi miekan kahva kullattiin kokonaan.

**Pyhän Andreaksen ja Pyhän Aleksanteri Nevskin kunniamerkki myönnettiin myös briljanttikoristein. Briljanttikoristeinen merkki seurasi arvojärjestyksessä tavallista merkkiä. Myös Valkoisen Kotkan kunniamerkkiä on jaettu tiettyinä aikoina erityisistä syistä tai ansioista briljanttikoristeltuina lähinnä ulkomaalaisille korkeassa asemissa olleille valtinpäämiehille. Annan ritarikunnan ylimpiä tunnuksia on myös jaettu briljanttikoristeisina varhaisempina aikoina.

Pyhän Annan- ja Pyhän Stanislauksen ritarikuntien merkkejä jaettiin tietyssä vaiheessa, alkuperäisistä säännöistä poiketen,  myös keisarillisella kruunulla lisättynä. Tästä käytännöstä kuitenkin luovuttiin asetuksella vuonna 1874. Keisari Nikolai II aikana olivat siis vain nämä yllämainitut luokat käytössä.

Joitakin kunniamerkkejä on myönnetty erityisestä urheudesta  venäläisille joukko-osastoille kollektiivisesti lipuissa kannettaviksi. Esimerkiksi Pyhän Yrjön tai Pyhän Annan tunnusnauha joukko-osaston lipun yhteydessä.

 

Tietoa tilauksien valmistajista ja tarkastajista