Suomen Sotaväki 1881-1905

 
   Kuvia tarkkampujapataljoonan upseeristosta vuodelta 1902

ASEVELVOLLINEN SOTAVÄKI

Yleisen asevelvollisuuden saadessa yhä enemmän kannatusta Euroopassa, ryhtyi myös Venäjä valmistelemaan yleisen asevelvollisuuden toteuttamista. Niinpä myös Suomen Suuriruhtinaskunta sai 16.1.1871 keisarillinen käskykirje, jossa saatettiin asevelvollisuus voimaan myös Suomen Suuriruhtinaanmaassa.

Asevelvollisuuslakiehdotuksen mukaan sotaväki jakaantui aktiivijoukkoihin (vakinainen väki), reserviin ja nostoväkeen. Asevelvollisuuslain 121 §:n mukaan ei kaikkea miespuolista väestöä tultaisi kouluttamaan vakinaisessa väessä ja siksi käyttöön otettiin Venäjän esimerkin  mukainen arvonta, jossa arpa ratkaisi kutka joutuivat 1) vakinaiseen väkeen [koulutusaika 3 vuotta] 2) reserviin, jossa heille annettiin 90 päivän pituinen sotilaskoulutus.

Edessä oli kutsuntalaitoksen perustaminen, maan jako kutsuntapiireihin/alueisiin, kutsuntojen toimeenpano, kahdeksan tarkkampujapataljoonan luominen, upseeriston kokoaminen, alipäällystön kouluttaminen, varuskuntapaikkakuntien valinta, kasarmialueiden ja -rakennusten alullepano ym.

Keisari vahvisti asevelvollisuuslain 18.12.1878 ja Suomen asetuskokoelmassa se julkaistiin 27.12.1878. Tästä alkaneet järjestely- ja perustamisvaiheet veivät vielä aikaa noin kolme vuotta, ja ensimmäiset alokkaat astuivat palvelukseen syksyllä 1881.

Suomen sotalaitos oli osa valtakunnan sotavoimista, joiden ylipäällikkönä oli keisari ja Suomen suuriruhtinas. Joissakin asioissa maamme sotaväki oli Venäjän sotaministerin alainen. Ylimmät päälliköt olivat siis venäläisiä: keisari-suuriruhtinas, sotaministeri, kenraalikuvernööri. Suomen kenraalikuvernööri oli ylin paikallinen päällikkö (Suomen lakien alainen). Suomen sotaväen päällikkö, upseeristo, virkamiehet ja alipäällystö olivat Suomen kansalaisia.

Suomen sotaväen päällikkönä toimi sotaväkemme koko elinajan  kenraalimajuri, myöhemmin jalkaväenkenraali, paroni Georg Edvard Ramsay. Hän oli maaliskuussa 1879 aluksi täytäntöönpanokomitean jäsen ja 24.8.1880 hänet nimitettiin Suomen sotaväen päälliköksi. G Ramsay sai nauttia erityisesti keisari Aleksanteri III:n suurta luottamusta. Viimeisen päiväkäskynsa kenraali Ramsay antoi 17.2.1902.

 

Sotilaalliset johtoelimet

Kenraalikuvernöörillä oli Helsingissä esikuntanaan sotaväen esikunta.
Suomen senaatilla oli sota-asiaintoimituskunta.
Suomen sotaväen päälliköllä oli päällikköhallitus (esikuntapäällikkö, kaksi adjutanttia, ylilääkäri, asetarkastaja, kielenkääntäjä). Sotakomisariaatti hoiti huollollisia asioita.

Sotilasjoukot

Suomen sotaväki jakaantui vakinaiseen väkeen, reserviin ja nostoväkeen.

Vakinainen väki muodostui suurimmillaan seuraavasti:

Henkivartioväen 3. Suomen tarkkampujapataljoona (Suomen Kaarti)*	Helsinki
Suomen 1. Uudenmaan tarkkampujapataljoona	Helsinki
Suomen 2. Turun tarkkampujapataljoona	Turku
Suomen 3. Vaasan tarkkampujapataljoona	Vaasa
Suomen 4. Oulun tarkkampujapataljoona	Oulu
Suomen 5. Kuopion tarkkampujapataljoona	Kuopio
Suomen 6. Mikkelin tarkkampujapataljoona	Mikkeli
Suomen 7. Hämeenlinnan tarkkampujapataljoona	Hämeenlinna
Suomen 8. Viipurin tarkkampujapataljoona	Viipuri
Suomen Rakuunarykmentti	Lappeenranta
Keisarillinen Suomen Kadettikoulu *	Hamina

*) Suomen Kaarti kuului vuodesta 1874 Venäjän kaartinarmeijakuntaan ja oli velvollinen liittymään Venäjän kaartiin sotatilanteessa. Keisarillinen Suomen kadettikoulu oli puolestaan alistettu Venäjän sotakoulujen tarkastajalle.

Suomen Rakuunarykmentti perustettiin Lappeenrantaan vuonna 1889, jonne ensimmäiset asevelvolliset astuivat palvelukseen 1.11.1889.

Vakinaisen väen rauhan ajan kokonaisvahvuus oli noin 5600 miestä ja noin 1500-1800 miestä astui suorittamaan asevelvollisuuttaan. Asevelvollisuusaika oli siis 3 vuotta (normaalisti).

Reservin toimivan osan muodosti 32 reservikomppaniaa, joissa annettiin kesäaikana lyhyt koulutus niille asevelvollisille, jotka eivät joutuneet vakinaiseen väkeen. Maa jaettiinkin 32:een komppaniapiiriin, siten että kunkin tarkkampujapataljoonan reservipiiriin kuului neljä reservikomppaniaa:

Suomen 1. Uudenmaan tarkkampujapataljoonan reservipiiri:

Suomen 2. Turun Tarkkampujapataljoonan reservipiiri:

Suomen 3. Vaasan tarkkampujapataljoonan reservipiiri:

Suomen 4. Oulun tarkkampujapataljoonan reservipiiri:

Suomen 5. Kuopion tarkkampujapataljoonan  reservipiiri:

Suomen Mikkelin tarkkampujapataljoonan reservipiiri:

Suomen 7. Hämeenlinnan tarkkampujapataljoonan reservipiiri:

Suomen Viipurin tarkkampujapataljoonan reservipiiri:

Reservi jakaantui kolmeen osaan; 1) miehet, jotka vakinaisesta väestä vapauduttuaan oli siirretty reserviin 2) miehet, jotka kutsunnassa oli hyväksytty sotapalvelukseen ja saivat arvonnassa arvan, jossa heidät määrättiin  suoraan reserviin 3) miehet, jotka vakinaisessa väessä palvellessaan tulivat siihen kykenemättömiksi ja siirrettiin reserviin. Reservissä oloaika oli 5 vuotta. Reservin tarkoituksena oli mahdollistaa sodan syttyessä vakinaisen väen pataljoonien saattaminen sodan ajan vahvuuksiin sekä muodostaa "täydennyskomppania" pataljoonaa varten.

Nostoväkeen mies siirrettiin , kun hän oli ollut 5 vuotta reservissä ja nostoväkeen hän kuului, kunnes täytti 40 vuotta.

Suomen sotaväen lisäksi maassamme oli yksi venäläinen divisioona sekä lisäksi linnoitus- ym. joukkoja, joiden vahvuus oli noin viisinkertainen suomalaisiin joukkoihin verrattuna. Marraskuussa 1889 siirrettiin 23. Divisioonan tilalle 24. Divisioona. Sen neljä rykmenttiä olivat Haminassa, Viipurissa, Helsingissä ja Hämeenlinnassa. Esikunta oli Helsingissä. Helsingissä oli vielä lisäksi tykistöprikaati. Viaporissa sekä Viipurissa oli vielä linnoituspataljoonia ja linnoitustykistöä.

Suomen sotaväen lakkauttaminen

Nikolai II tultua Venäjän keisariksi alkoi tilanne Suomessa hiljalleen kiristyä.  Kenraalikuvernööriksi nimitettiin Suomeen kenraaliluutnantti Nikolai Ivanovits Bobrikov vuonna 1898 ja venäläistämistoimenpiteiden eräs tärkeä kohde oli Suomen sotaväki, joka oli tarkoitus sulauttaa Venäjän sotaväkeen. Helmikuun manifestin jälkeen vahvisti keisari heinäkuussa 1901 uuden asevelvollisuuslain ja sitä täydentävän manifestin. Suomen sotaväen päällikön virka lakkautettiin, suomalaiset tarkk´ampujapataljoonat ja reservikomppaniat hajotettiin. Suomen Kaarti, Suomen Rakuunarykmentti ja Suomen Kadettikoulu saivat vielä jatkaa toimintaansa toistaiseksi. Toiminta tuli jäämään hyvin lyhyeksi: jo samana vuonna 1901 lakkautettiin Suomen Rakuunarykmentti. Kadettikoulu lakkautettiin vuonna 1903 ja lopulta myös Suomen Kaarti vuonna 1905.

Arvomerkit ja sotilasarvot

Suomen värvätty ja ruotujakoinen sotalaitos vuosina 1812-1880

arvonimet - keisarit ja kenraalikuvernöörit - ritarikunnat - Suomen sotaväki - värvätty ja ruotujakoinen sotaväki - Turkin sota - Suomen sota