J. F. C. Karlen suunnittelema takaaladattava neulasytytyskivääri, joita valmistettiin vuosina 1868-69 Tulan, Ishevskin, Siestarjoen, Vinogradovin, Nobelin ja Meinhardtin asetehtaissa. Tarkoitus oli korvata nopeasti vanhanaikaiseksi ja hitaaksi käynyt kuuden linjan suustaladattava kivääri. Karle-kiväärien aika jäi Venäjän asehistoriassa kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä metallipatruuna-aseet tekivät nopeasti  tuloaan. Asetta käytettiin Turkin sodan alkuvaiheessa, kuten joitakin muitakin tämän ikäpolven aseita (mm Krnka, Albini-Baranov). Metallipatruunaa ampuva Berdan I ja Berdan II syrjäytti kuitenkin sodan loppuvaiheessa nämä vanhemmat asetyypit, joskin myös Berdaanien tulivoimassa ja venäläisten käyttämässä  ampumatekniikassa  todettiin tappioiden muodossa selviä puutteita.