Venäläisten kunniamerkkien valmistajista ja tarkastajista

Keisari Nikolai II aikana toimi valtion virallisina kunniamerkkien valmistajina ja hovihankkijoina ensiksi Keibel. Valmistuksen aloitti kultaseppämestari Wilhelm Keibel, joka syntyi vuonna 1788 ja jatkoi setänsä Otto Keibelin* liikettä tämän kuoltua vuonna 1809. Vuonna 1905 valmistus siirtyi Eduard Dietwaldille ja sitten Dimitri Osipoville, jonka tuotanto alkoi vuodesta 1910.

Kunniamerkkien säännöissä oli määriteltyinä eri luokkien mitat. Rinnassa kannettavat ristit olivat kooltaan Ø noin 35-37 mm. Kaulassa kannettavat ristit noin 44-47 mm ja olan yli kannettavat ristit noin 55-57 mm. Poikkeuksiakin oli, esimerkiksi Stanislauksen ritarikunnan Maltan tyyppinen risti oli hieman hankalammin mitattava. samoin Yrjön ritarikunnan risteissä on poikkeuksellisia kokoja. Myös yksityistilauksesta hankittujen merkkien kokoluokissa voi olla poikkeavaisuuksia.

Yli puolet museoissa, keräilijöillä ja markkinoilla liikkuvista kunniamerkeistä onkin joko Keibelin tai Eduardin valmistamia. Tähän on syynä se, että he virallisina valmistajina saivat suurimmat tilaukset ja omasivat myös parhaat valmiudet merkkien valmistukseen. Myös viimeisimmät kymmenet vuodet ennen vallankumousta, tuotanto oli suurelta osin näiden valmistajien hallussa. Suuret viralliset valmistajat leimasivat aina ritarikuntien tunnukset asianmukaisin leimoin. Esiintyy kuitenkin aivan oikeita ja väärentämättömiä merkkejä, joista kaikkikin leimaukset puuttuvat. Tällöin on useimmiten kysymyksessä pienempi valmistaja, varhaisempi tuotantoajankohta (jolloin merkinnät voivat puuttua) tai yksityistilaus ei viralliselta valmistajalta.

Merkkien kultapitoisuutta osoittavat leimaukset (silloin kun käytettiin) tehtiin yleisimmin kiinnityslenkkiin. 14 karaatin kultapitoisuudesta kertoi merkintä 56 ja 18 karaatin pitoisuudesta merkintä 72. Valmistaja- tai tarkastajaleimat saattoivat olla ristien sakaroissa (emalin alla), tai kaksoiskotka-merkeissä esimerkiksi kotkan jalassa. Miekoissa saattaa olla myös erilliset kokoshnik-leimat kahvoissa. Kruunussa olevat leimaukset ovat kiinnityslenkissä takana. Rintatähden valmistus- ja raaka-ainemerkinnät ovat taustassa keskellä sekä kiinnitysneulassa.

Esimerkkejä kulta- ja hopeapitoisuusleimauksista

Valmistajia ja tarkastajia on vuosien saatossa esiintynyt lukuisasti. Joiltakin tunnetaan vain joku valmistettu merkki. Virallisia tilastoja ei kuitenkaan ehkä ole olemassa, sillä vallankumouksen aiheuttama sekasorto ja sen jälkeiset olot lienevät tuhonneet kaikki/osan asiakirjoista. Ohessa kuitenkin luetteloa ja tietoa valmistajista, kultaseppämestareista ja tarkastajista:

Alekseev, Ivan Alekseevich
Andreev, Dmitri
Andreev, Pavel
Arndt, Samuel
Arsenal
Astreyden A Jeweller
Becker, Johann Andreas
Becks, Carl Christian
Berel, Jean
Björk, Frederik
Boening C L
Bobdanov, Mikhail Ivanovich    Stanislaus II miekoin ja keisarillisella kruunulla
Bolin, Eduard
Brylov, Alexander
Burger Brothers
Butz, Fridrich
Chuchelov, Ivan Dmitrivich
Dietwald, Eduard & Varvara
Eduard
Fabergé, Peter Karl
Fokin, P Jeweller
Fraget, Joseph
Fulde, Benedikt
Fulde, Samuel
Gratshev, gavriel Petrovich
Hahn, Karl August Ferdinand
Jantzen, Christian Andreas
Kämmerer, Heinrich Wilhelm
Katsh, A
(Keibel, Otto Samuel*) ei tunneta tuotantoa
Keibel, Johann Wilhelm
Keibel, Julius Eduard
Keibel, Albert
Khlebnikov, Ivan Petrovich
Kochendörffer, Bernhard Johann
Kortmann, eduard
Krutikov, Ivan
Lincke, Lorenz Alexander
Lindgren, Gustav
Magasin, Anglais
Morozov, Ivan Ekimovich
Mint
Nicholls & Plincke
Norblin, L
Osipov, Dimitri
Ovchinnikov, Pavel Akimovich
Pannasch, Emanuel Georg
Pard, Andreas
Paskewitz, Andreas
Pauzié, Jérémie
Plincke, Heinrich
Pomeau, Hermann Friedrich
Pomeau, Georg Friedrich
Rappoport, Julius Alexander
Reimer, Wilhelm
Rukovishnikov, Alexander Flegontovich
Sazikov, Pavel
Schauermann, Karl
Schenk, Carl Ludwig
Schubert, Karl Reinhold
Sper, Adolf
Theremin, Pierre-Etienne
Tillander, Alexander Edvard
Tobnikov, A
Zabolotny, Ivan
Zhivago

Sulje ikkuna