Keisarinna Katariina II vuonna 1782 Apostolin vertaisen ruhtinas Vladimirin muistolle omistama ritarikunta. Samalla julkaistiin ritarikunnan ohjesääntö, jossa kunniamerkki jaettiin neljään luokkaan, perustettiin ritarikunnan neuvosto sekä määrättiin ritarikunnan tunnusmerkkiä aina kannettavaksi. Myöhemmin Nikolai I uudisti ritarikunnan uuden ohjesäännön.

Ensimmäisen luokan ristiä myönsi ainoastaan keisari itse. Siihen kuului ristin lisäksi leveä oikean olkapään yli kulkeva punamusta nauha sekä rintatähti. Toisen luokan ristiin, joka oli hieman pienempi, kuului myös rintatähti, mutta ristiä kannettiin kaulassa. Kolmas luokka kannettiin myös kaulassa, risti oli pienempi ja siihen ei kuulunut rintatähteä. Neljäs luokka kannettiin rinnassa ja se oli rinnassa kannettavista merkeistä korkein (Yrjön IV-luokka oli riippumaton muista kunniamerkeistä) ja takasi kantajalleen perinnöllisen aateluuden (sääntöä kiristettiin hieman 1900-l alussa). Mikäli neljännen luokan risti oli myönnetty miekoin, oli nauha varustettu ruusukkeella.

Kaikki ristit olivat kultaisella pohjalla ja päällystetty molemmin puolin punaisella emalilla. Aleksanteri II aikana valmistettiin kunniamerkkejä myös jonkin aikaa ns. mustalla emalilla varustettuina ja ne ovat harvinaisempia.

I ja II -luokan rintatähti on hopeaa, osin kullattu ja siinä on keskusmedaljongin ympärillä teksti: "Hyöty Kunnia ja Maine" sekä keskellä kirjaimet C.P.K.B. (Pyhä Apostolinvertainen Ruhtinas Vladimir).

Jo neljännen luokan risti oli varsin korkea-arvoinen. Sen saattoi saada upseeri, joka oli palvellut upseerinarvoisena 25 tai 35 vuotta. Tai virkamiehenä 35 vuotta. Edelleen myönnettiin neljännen luokan risti kaikille kenraaleille, jotka olivat osallistuneet vähintään yhteen taisteluun uransa aikana. Everstiluutnantin arvo (7. arvoluokka) olikin minimivaatimuksena merkin saamiseksi.