Berdan
Vuonna 1867-68 venäläiset upseerit -eversti Alexander P. Gorlov ja luutnantti K. U. Hunnius- tekivät Amerikassa yhteistyötä eversti Hiram Berdanin (myöhemmin kenraalimajuri) kanssa, joka oli kehittänyt oman takalatauskiväärin. Yhteistyön tuloksena Berdanin kivääriin kehitettiin venäläisten käyttöön uusi -siihen aikaan pienikaliberinen- metallihylsyinen takalatauspatruuna, jossa oli keskussytytysnalli (Berdan-nalli, joka yhä edelleen on sotilaskäytössä). Patruunan kaliberiksi tuli 4,2 linjaa (10,7x58R).
Uusi takalatausase sai nimekseen Berdan I (Malli 1868). Prototyypit ja Venäjän hallituksen tilaamat ensimmäiset Berdan I kiväärit valmisti Connecticutin osavaltion kuuluisa asetehdas Colt. Työn laatu oli hyvin korkeatasoista.
Jo keväällä 1869 eversti Hiram Berdan vieraili Pietarissa ja esitteli Berdan kiväärin parannetun mallin. Berdan I kiväärin ylöspäin kääntyvä lukkolaite oli korvattu täysin uudella sylinterilukolla. Tämän aseen lataaaminen oli nopeampaa ja lukkorakenne selvästi kestävämpi. Sylinterilukko tulikin tämän jälkeen vallitsevaksi varsinkin sotilaskäytössä.
![]()
Kuvissa halkileikatun Berdanin lukkorakenne ja Ishevskin tehtaan valmistama esittelykappale jalkaväki-Berdanin lukosta tehtaan päällikölle. Puuhun leimattu teksti "FINLAND".
Kivääri sai nimen Berdan II. 1870 Venäjän sotaministeriö teki päätöksen uusien Berdan-kiväärien hankkimiseksi. Uutta Berdania valmistettiin Englannissa Birminghamissa, mutta pääosin Venäjällä Tulan, Ishevskin ja Siestarjoen asetehtaissa. Tavallisimman jalkaväkikiväärin lisäksi valmistettiin Berdan II kivääriä myös lyhyempinä versioina: rakuunakiväärinä, kasakkakiväärinä sekä karabiinina.
© www.eskoff.net