Pyhän Yrjön ritarikunta
Order of St. George

Keisarinna Katariina II perusti tämän slaavien sotapyhimykselle omistetun Pyhän Yrjön, suurmarttyyrin ja voittajan sotaritarikunnan vuonna 1769. Ritarikunta oli jaettu neljään luokkaan ja keisarillisella käskyllä määrättiin, että sen tunnusmerkkiä tuli aina kantaa. Ritarikunta oli perustettu ainoastaan sotilashenkilöitä varten ja yleisohjeena voidaan mainita, että vain upseeri, joka silminnähtävästi vaaraa halveksien ja uljasta rohkeutta, mielenmalttia ja pelottomuutta osoittaen oli suorittanut täydelliseen menestykseen johtaneen ja ilmeistä hyötyä tuottaneen sotilaallisen urotyön, oli saava Yrjön ristin.

Risti on kultainen, molemmin puolin valkoisella emalilla peitetty. Keskusmedaljongissa on Pyhä Yrjö ratsain lävistämässä mustaa lohikäärmettä. I ja II luokan risteihin kuului myös nelikulmainen rintatähti, jossa teksti: "Palveluksesta ja Urhoollisuudesta". Nauha oli musta-oranssi-raidallinen. Pyhän Yrjön ristit ovat olleet erittäin arvostettuja. I luokan tunnusta on jaettu vain 25 kpl. Mukana on joitakin Venäjän keisareita, kaikkein suurimpia sotapäälliköitä ja joitakin ulkomaisia merkkihenkilöitä:
 

I luokan ritarit:
26.11.1769 Katariina II, keisarinna.
27.7.1770 Peter Rumjanzev-Zadunaiskij, kreivi, sotamarsalkka.
22.9.1770 Aleksei Orlov-Tsesmenskij, kreivi, kenraali.
8.10.1770 Peter Panin, kreivi, kenraali.
18.7.1771 Wladimir Dolgorukov-Krimskij, ruhtinas, kenraali.
16.12.1788 Potjomkin-Tavritseskij, ryhtinas, kenraali.
18.9.1789 Alexandr Suvorov-Rymninskij, ruhtinas, marsalkka, (>generalissimus).
26.6.1790 Wladimir Tshihagov, amiraali.
15.7.1791 Repnin, ruhtinas, kenraali.
12.12.1812 Mihail Golenistjev-Kutusov, ruhtinas, marsalkka.
19.8.1813 Barclay de Tolli, kreivi, kenraali.
22.6.1818 Leontij Benningsen, kreivi, ratsuväenkenraali.
27.7. 1829 Ivan Pashkevitsh-Jerivanskij, kreivi, kenraali-adjutantti.
12.9.1829 Ivan Diebitsch-Zabalkanskij, ruhtinas, kenraali-adjutantti.
26.11.1869 Aleksanteri II, keisari.
26.11.1877 Nikolai Nikolajevitsh, suuriruhtinas, marsalkka.
26.11.1877 Mihail Nikolajevitsh, suuriruhtinas, kenraali.
Sekä: 30.8.1813 Karl Johan, Ruotsin kruunuprinssi, kenraali.
8.10.1813 Bluher, ruhtinas, marsalkka.
8.10.1813 Schwarzenberg, Saksin ruhtinas.
28.4. 1814 Wellington, herttua, Englannin marsalkka.
22.11.1823 de Bourbon, Angolemen herttua.
7.8.1848 Radetzky, kreivi, Itävallan armeijan marsalkka.
26.11.1869 Vilhelm I, Preussin kuningas.
26.11.1870 Albert, suurherttua, Saksin perintöruhtinas, marsalkka.
 

II luokan ristiä on jaettu hieman reilut 120 ja III luokan tunnustakin vain noin 650 kpl. IV luokankin jakomäärä on jäänyt noin 3500 kappaleeseen.
Vaikka neljännen luokan ristin saaminen oli riippumatonta upseerin arvoista, edellytti kolmannen luokan tunnus "käytännössä" jo kenraalin arvoa. Kolmannen luokan saamiseksi upseerin tuli yksikkönsä johtajana osoittaa erityistä henkilökohtaista urheutta. Toinen luokka vaati jo komentavalta upseerilta strategisia kunniakkaita saavutuksia. Ensimmäinen luokka oli tarkoitettu ylipäälliköille, jotka menestyksekkäästi voittivat vihollisen. Ensimmäisen luokan saajissa on kuitenkin joitakin poikkeuksia. Niitä ovat jotkin valtionpäämiehet.
Suomalaissyntyisiä neljännen luokan Yrjön ritareita on vain noin kolmisenkymmentä (1832-1915)

Kenraalimajuri Mannerheim sai oman IV-luokan Yrjön ristinsä Optovan taistelusta I maailmansodassa. Ristin arvostusta Mannerheim kuvaa kirjeessään sisarelleen:
"Nyt, jos niin käy, voin kuolla tyynesti; minua olisi kiusannut, jos olisin kuollut ennen kuin olisin saanut Yrjänän ritarikunnan pienen valkean ristin. Sitä tulee aina ympäröimään sellainen kunnioituksen sädekehä, johon mikään muu merkki ei yllä. Sääntöjen ja etuisuuksien mukaan, jotka on laadittu Pyhän Yrjön ritarikuntaa varten, siihen liittyvät etuoikeudet ovat niin huomattavat, että kenraalikunnassa on erittäin vaikea kilpailla niitten kollegojen kanssa, jotka ovat Yrjön ritareita."

Keisari Aleksanteri I antoi syyskuussa 1807 asetuksen Kultaisesta aseesta (ns. Kultamiekka). Tällä tarkoitettiin kultakahvaista miekkaa, joka annettiin taistelussa osoitetun urhoollisuuden palkitsemiseksi. Kultaisia ja timantein koristeltuja miekkoja oli tosin jo jaettu aiemminkin, mutta nyt sen saattoi ansaita alempiarvoinenkin upseeri. Vuonna 1855 määrättiin, että kultamiekkaan tuli kiinnittää Yrjön ritarikunnan nauhassa oleva tupsu. Vuonna 1913 määrättiin vielä lisäksi, että miekan ponteen oli kiinnitettävä pienoiskoossa Yrjön risti. Samalla kunniamiekan nimi muutettiin Yrjön aseeksi tai Yrjön miekaksi. Tätäkin Yrjön ritarikuntaan kuuluvaa kunnianosoitusta on jaettu suhteellisen harvoin, ja sen myöntömäärät ovat lähellä IV-luokan ristiä.Yrjö IV

Suomalaisia tai suomenmaalaisia 3. luokan ritareita on ollut vain muutama:
Oskar Gripenberg, jalkaväenkenraali
Steinheil, Fabian, kreivi, kenraaliluutnantti
von Berg, Fredrik Wilhelm Rembert, kenraalimajuri
Berg, Feodor Feodorovitsch, jalkaväenkenraali
Suchtelen, Paul, kenraaliluutnantti
von D
æhn, Johan, kenraalimajuri
Menschikoff, Alexander Sergejewitsch, Suomen kenraalikuvernööri
Carl Alfthan, kenraaliluutnantti

Ainoana suomessa syntynyt 2. luokan ritari:
Carl Johan Adlercreutz 1813


kenraali Oskar Gripenberg kunniamerkkeineen 
Oskar Ferdinand Gripenberg
(1838-1916)
Pyhän Yrjön IV-luokka 1867, kultainen sapeli urheudesta 1868 ja Pyhän Yrjön III-luokka 1877

 

Yrjön ristin arvostusta kuvastaa vielä se, että Mannerheimkin kantoi vielä vuonna 1937 kunniamerkkirivassaan Venäjän Pyhän Yrjön ja Pyhän Vladimirin 4. luokan ristejä.

Pyhän Yrjön kunniataulu

Helsingissä syntynyt Nikolai Andrejevitsh Sytinski Yrjön kunniataulussa.
 Merkki on ansaittu taistelussa 26.8.1914 .

 

Alkuun, Pyhä Andreas, Pyhä Aleksanteri Nevski, Pyhä Vladimir, Valkoinen Kotka, Pyhä Anna, Pyhä Stanislaus, Pyhä Katariina, Pyhä Yrjö, Yrjön Sotaritarikunta