Valkoisen Kotkan ritarikunta
Valkoisen Kotkan ritarikunta, tunnuksena vanha Puolan kuningaskunnan vaakuna, oli yksi Euroopan vanhimmista ritarikunnista ja sen perustamisajankohdaksi katsotaan vuosi 1325. 1500 ja 1600 -luvuilla ritarikunnan tunnuksien myöntö oli useasti keskeytynyt. Puolan kuningas August II palautti ritarikunnan jälleen voimiinsa vuonna 1705. Puolan jaon jälkeen ritarikunnan tunnusmerkkien myöntäminen loppui. Kun Venäjän keisari Aleksanteri I liitti Puolan oman hallintonsa alaiseksi, otti hän suojelukseensa Valkoisen Kotkan ritarikunnan. Vuonna 1831 liitettiin Valkoisen Kotkan ritarikunta venäläisten ritarikuntien yhteyteen, ja samalla sen ulkoasuun tehtiin muutoksia. Valkoisen Kotkan ritarikunnan kunniamerkkiäkin on valmistettu ja myönnetty myös briljanttikoristein. Tällöin myönnön kohteena on ollut korkea-arvoinen ulkomaalainen henkilö (usein myös toisuskoinen).
Kunniamerkki on erittäin kaunis: kultainen, mustalla emalilla koristellun ja kruunatun kaksoiskotkan päälle on asetettu punaisella emalilla reunustettu risti, jota vielä koristaa valkoinen yksipäinen puolalainen kotka. Kunniamerkin taustapuolikin on viimeistelty hyvin kauniiksi. Rintatähti on kultainen tai kullattua hopeaa. Rintatähden keskusmedaljonkia ympäröi teksti: PRO FIDE REGE et LEGE (Uskon, kuninkaan ja lain puolesta.)
Kunniamerkkiä kannettiin normaalisti tummansinisessä, vasemman olkapään yli kulkevassa nauhassa ja rintatähti oli rinnan vasemmalla puolella. Mikäli kuitenkin kantajalle oli myönnetty järjestyksessä seuraava korkeampi kunniamerkki (Aleksanteri Nevski), siirtyi Valkoisen Kotkan kunniamerkki kannettavaksi kaulassa. Eräs kaikkien suomalaisten hyvin tuntema henkilö, jolla Valkoisen Kotkan merkki on maalauksessa kaulassaan oli kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovits Bobrikov.
Alkuun, Pyhä Andreas, Pyhä Aleksanteri Nevski, Pyhä Vladimir, Valkoinen Kotka, Pyhä Anna, Pyhä Stanislaus, Pyhä Katariina, Pyhä Yrjö, Yrjön Sotaritarikunta