ARVONIMET JA AATELISET

Päinvastoin, kuin Ranskassa ja Englannissa, Venäjällä oli tapana, että kaikki lapset perivät isän arvonimen. Tällaisia arvonimiä olivat: ruhtinaat, ruhtinattaret, kreivit, kreivittäret ja Pietari Suuren aikana käyttöön otettu paronin titteli. Lisäksi ennen Pietari I:stä aatelistoon kuuluneet arvonimettömät ja sellaiset arvonimettömät, joiden arvo periytyi Pietari I:n hallituskauden jälkeiseltä ajalta. Tsaariperheen jäsenillä oli arvonimi velikij knaz eli suuriruhtinas. Paroninarvoja jaettiin venäläisten keskuudessa menestyville liikemiehille ja siksi ruhtinaat ja kreivit pitivätkin heitä hieman alempiarvoisina.

Vuoden 1886 asetuksen mukaan suuriruhtinaan, suuriruhtinattaren ja keisarillisen korkeuden arvonimi kuului vain keisarin pojille, tyttärille, veljille, sisarille ja miespuolisille lapsenlapsille. Muilla keisarillisen huoneen jäsenillä oli ruhtinaan arvonimi.

Virkamieskunta oli Pietari Suuren luomus. Hän saattoi vuonna 1722 voimaan kuuluisan hierarkisen asteikon, joka käsitti 14 eri luokkaa. Luokkajako pysyi vähäisin muutoksin voimassa vuoteen 1917 asti.

 Keisarillisia lahjakelloja
 

 

Arvo-luokka

Siviiliarvo
(hallinto)

Vastaava sotilasarvo

 Aatelointi
 

Hovi
(Miehet)

Hovi
(Naiset )
 

1.

kansleri
todellinen salaneuvos I lk

sotamarsalkka
kenraaliamiraali

 		ruhtinas
kreivi		    

2.

todellinen salaneuvos
Varakansleri

 kenraali
amiraali		 ruhtinas
kreivi
vapaaherra		 ylikamreeri
ylihovimarsalkka
ylihovimestari
ylijuomanlaskija
ylijahtimestari
ylitallimestari

 

ylitaloudenhoitajatar           

3

salaneuvos

kenraaliluutnantti
vara-amiraali

 

 kreivi
vapaaherra		 hovimarsalkka
hovimestari
jahtimestari
tallimestari
yliseremoniamestari

 

 varsinainen hovinainen
taloudenhoitajatar

4.

todellinen valtioneuvos

 kenraalimajuri
kontra-amiraali		 vapaaherra kamreeri

 

hovinainen

5.

valtioneuvos

 komentajakapteeni
(<1827)		 vapaaherra seremoniamestari
kamariherra

 

kamarineiti

6.

kollegineuvos

eversti

 vapaaherra kamarijunkkari

 

 hovineiti

7.

hovineuvos

 everstiluutnantti

 

 aatelinen (Venäjä)
(perinnöllinen tai henkilökohtainen)		  

 

8.

kollegiasessori

 majuri (<1884)
kapteeni
kapteeniluutnantti
 (<1884, 1907-1911)

 

 aatelinen (Venäjä)
(perinnöllinen tai henkilökohtainen		  

 

9.

nimineuvos

alikapteeni
luutnantti (laivaso)

 

 aatelinen (Venäjä)
(perinnöllinen tai henkilökohtainen		 hovihankkija  

10.

kollegisihteeri

taapikapteeni (<1884)
luutnantti
midshipsmanni (laivasto)
 

 

 aatelinen (Venäjä)
(perinnöllinen tai henkilökohtainen		    

11.

laivasihteeri

  

 

 aatelinen (Venäjä)
(perinnöllinen tai henkilökohtainen		  

 

12.

kuvernementtisihteeri

 luutnantti (<1884)
aliluutnantti
kornetti
midshipsmanni (<1884)

 

 aatelinen (Venäjä)
(perinnöllinen tai henkilökohtainen		  

 

13.

piirisihteeri
provinssisihteeri

aliluutnantti (<1884)
vänrikki

 

 aatelinen (Venäjä)
(perinnöllinen tai henkilökohtainen		    

14.

kollegireistraattori

 junkkari
vänrikki (<1884)
kornetti (<1884)

 

 aatelinen (Venäjä)
(perinnöllinen tai henkilökohtainen		  

 

 

 

Näistä jäivät luokat 11 ja 13 pois käytöstä 1880-luvun alkupuoliskolla, samoin majurin sotilasarvo, joka poistui vuonna 1884.

Osa hovin arvonimistä, kuten esimerkiksi ylijuomanlaskija, olivat sellaisia, että niitä hoidettiin vain kruunajaisissa tai kun hovi kokoontui suuriin juhlallisuuksiin.

Hänen Majesteettinsä valtiosihteeri oli arvo, jonka keisari saattoi myöntää erityisesti ansioituneelle siviilivirkamiehelle. Tämän lisäksi oli käytössä arvonimet: Vuorineuvos, laamanni, kanslianeuvos, kamarineuvos, sotaneuvos, arkkiatri sekä kauppaneuvos.

Kullakin virkamiehellä oli oma kunnioittava puhuttelunimensä, jota alempiarvoiset käyttivät virallisissa tilaisuuksissa.. Luokat 1 ja 2 oikeuttivat puhutteluun "Teidän korkeaylhäisyytenne", luokat 3-5 nimitykseen "Teidän ylhäisyytenne", luokat 6-8 puhutteluun "Teidän korkeajalosukuisuutenne" ja muut puhutteluun "Teidän jalosukuisuutenne".

Paitsi arvonimiä, saivat venäläiset virkamiehet silloin tällöin kunnostautuessaan (osin myös virkavuosiensa mukaan) suosionosoituksia: kunniamerkkejä, sormuksia, nuuskarasioita, savukekoteloita, lahjakelloja jne.

Lähes kaikkiin venäläisiin ritarikuntiin kuului myös aatelisarvo. Esimerkiksi Vladimirin IV-luokka antoi jo periytyvän aateluuden ritarilleen. Annan ritarikunnan alemmat luokat antoivat  "vain" henkilökohtaisen aateluuden. Vuonna 1900 aatelissääntöä kuitenkin tiukennettiin. Tällöin Vladimir IV oikeutti vasta henkilökohtaiseen aatelointiin. Käytännössä kaikki suurristin saaneet henkilöt olivat jo niin korkealla arvoasteikossa, että aateluus oli jo itsestään selvyys. Aatelisuus edellytti yleensä Venäjän kansalaisuutta. Eli ulkomaalaistaustaiselle upseerille ei aateluus tullut automaattisesti. Venäjällä upseerikouluihin oli pääsyvaatimuksena jo aatelinen tausta.

Aatelisten osuus koko väestöstä oli n. 1%. (Kauppiassäädyn edustajalle ei myönnetty aateluutta.)

arvonimet - keisarit ja kenraalikuvernöörit - ritarikunnat - Suomen sotaväki - värvätty ja ruotujakoinen sotaväki - Turkin sota