Suomen värvätty ja ruotujakoinen sotalaitos vuosina 1812-1880

Venäjän keisari Aleksanteri I käski 18.9.1812 perustaa Suomeen kolme 2-pataljoonaista värvättyä noin 1200 miestä käsittävää jääkärirykmenttiä. Vuoden  1813 aikana Suomessa oli valmiina kolme omaa jääkärirykmenttiä:

1. I Jääkärirykmentti (Turun- ja Hämeenlinnan pataljoonat)
2. II Jääkärirykmentti (Heinolan- ja Kuopion pataljoonat)
3. III Jääkärirykmentti (Viipurin pataljoona ja palvelusta suorittava pataljoona)

Vuonna 1818 vahvennettiin Parolan osasto 2-koppaniaiseksi ja nimettiin Suomen opetuspataljoonaksi ja se siirtyi v. 1819 uuteen sijoituspaikkaan Helsinkiin  -nimenään nyt Helsingin opetuspataljoona-  uusiin kasarmitiloihin (saaden myöhemmin [vuonna 1829] eri vaiheiden kautta nimekseen Henkivartioväen 3. Suomen tarkkampujapataljoona [Suomen kaarti]).
Vuonna 1819 muutettiin kaikki jääkärirykmentit jalkaväkirykmenteiksi. Järjestelyjen jälkeen jakaantui Suomen sotalaitos seuraavasti:

1. I Jalkaväkirykmentti (1. Turun pataljoona, 2. Vaasan pataljoona)
2. II Jalkaväkirykmentti (3. Hämeenlinnan pataljoona, 4. Heinolan pataljoona)
3. Suomen  jääkärirykmentti (5. Viipurin pataljoona, 6. Kuopion pataljoona)
4. Helsingin opetuspataljoona

Lisäksi oli Suomen kadettikoulu, joka oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1812 nimenään topografikunta.

Seuraavan kerran muutettiin Suomen sotalaitosta vuonna 1827:

I prikaati

1. Turun suomalainen tarkkampujapataljoona
2. Vaasan suomalainen tarkkampujapataljoona

II prikaati

3. Hämeenlinnan suomalainen tarkkampujapataljoona
4. Heinolan suomalainen tarkkampujapataljoona

III prikaati

5. Kuopion suomalainen tarkkampujapataljoona
6. Viipurin suomalainen tarkkampujapataljoona
Helsingin opetustarkkampujapataljoona
   (korotettiin keisarin tunnustuksella kaartiksi v. 1829)

Pataljoonan vahvuus oli neljä komppaniaa (yhden vahvuus noin sata miestä). Opetustarkkampujapataljoonassa vahvuus oli noin 500. Suomen värvättyjen joukkojen komentajana toimi kenraalikuvernööri. Yhdistettyinä muodostivat suomalaiset joukot yhden divisioonan.

21.5.1830 lakkautettiin Suomen sotalaitos pääosiltaan. Ainoastaan Henkivartioväen tarkkampujapataljoona ja samana vuonna (1830) perustettava 1. Suomen meriekipaasi (8 komppaniaa) jäivät toimimaan.

Vuonna 1845 perustettiin Suomen krenatööritarkkampujapataljoona. Krimin sodan aikoina vuonna 1854 katsoi keisari aiheelliseksi lisätä Suomen puolustusta. Niinpä kaartille ja krenatööritarkkampujapataljoonille muodostettiin reservipataljoonat ja vuonna 1854 perustettiin 2. Suomen meriekipaasi.

Krimin sodan aikana ruotujakoiset pataljoonat olivat seuraavat:

(* Esimerkki Hämeenlinnan pataljoonan virallisesta nimestä: 6:s jaettu Hämeenlinnan, Hänen Keisarillisen Korkeutensa Suuriruhtinas Wladimir Alexandrovitschin Suomen tarkkampujapataljoona)

 

 

Värvätyt joukko-osastot:

Suomen kaarti
Suomen krenatööritarkkampujapataljoona
1. Suomen meriekipaasi
2. Suomen meriekipaasi
Suomen kadettikoulu

Krimin sodan päätyttyä saatettiin sotaväki myös Suomessa rauhanajan tilaan; 2. meriekipaasi lakkautettiin ja 1857 krenatööritarkkampujapataljoona muutettiin Suomen opetustarkkampujapataljoonaksi. Muilta osin sotalaitos säilyi tässä kokoonpanossa aina vuoteen 1867 saakka. (Sotatoimia ei tänä aikana ollut, vaikka vuonna 1863 julistettiinkin liikekannallepano Puolan kapinan vuoksi.)

Maan taloudellisen tilanteen heikentyessä Keisari antoi esityksen ruotutarkkampujapataljoonien lakkauttamiseksi 16.10.1867. Suomen sotaväki koostui nyt seuraavalla tavalla (vuodet 1867-1880):

Suomen kadettikoulu
Suomen kaarti
1. meriekipaasi

Arvomerkit ja sotilasarvot

arvonimet - keisarit ja kenraalikuvernöörit - ritarikunnat - Suomen sotaväki - värvätty ja ruotujakoinen sotaväki - Turkin sota - Suomen sota